Koti Kolumni E-urheilija, kaljaa juova laiskimus vai miljoonia ansaitseva superstara? – Kolumni

E-urheilija, kaljaa juova laiskimus vai miljoonia ansaitseva superstara? – Kolumni

JAA
e-urheilu
Lähde: Unsplash - Kuvituskuva


Jotain muuttui silloin kun OG voitti PSG.LDG:n Dota 2 The International -turnauksessa. Yhdessä yössä elektronisesta urheilusta puhuttiin Suomessa lähes kaikissa isoissa ja pienissä medioissa. Kaksi suomalaista tyyppiä olivat juuri voittaneet miljoonia pelaamalla tietokonepeliä.

Jopa Radio Suomipopin Aamulypsyssä puhuttiin aiheesta. Anni Hautala, Jaajo Linnonmaa ja Juha Perälä käsittelivät aihetta huumorin kautta, mutta heidän käymänsä keskustelu korosti sitä, että heidän oli hyvin hankala ymmärtää lajin konseptia. Spiikin aikana puujalkavitsien vannoutunut moniottelija Perälä totesi kuivaan tapaansa, etteivät tyypit oikeasti olleet rahaa ansainneet. Hehän pelasivat vain tietokonepeliä.

Heitto kuvaa hyvin sitä suhdetta, joka valtaväestöllä ja jopa lajia harrastavilla on. Miten joku voi ansaita rahaa pelaamalla ja vieläpä miljoonia?

Tämän keskustelun luonnollisena jatkona Ilta-Sanomien uutispäällikkö Tero Karjalainen kirjoitti aiheesta kommentin edustamaansa lehteen. Otsikolla, “Juotko kaljaa ja pelaatko konsolipelejä sohvalla? Ei hätää, voit väittää olevasi “e-urheilija Karjalainen kommentoi aihetta. Hän myönsi jutussa, että todellakin Topson ja JerAx antoivat kotimaiselle esportille kasvojenkohotuksen, mutta asialla on myös negatiivinen puoli. Voiton jälkeen voivat sohvalle juurtuneet kaljoittelijat kiertää todellisuutta ja perustella saamattomuuttaan väittämällä olevansa “e-urheilijoita”.

Kommentti osuu kipeään kohtaan, sillä se edustaa niitä ennakkoasenteita, joita e-urheilu lajina kohtaa. Siinä on toisaalta myös totuuden siemen. Syrjäytynyt tai muulla tapaa kotiinsa vetäytynyt henkilö voi perustella päätöksensä eristäytyä e-urheilulla tai pelaamisella yleensä. Tällainen voi periaattessa olla mahdollista. Otsikolla herkuttelu ja välittömästi negatiivisen perspektiivin löytäminen voitosta kertovat kuitenkin kirjoittajan omasta asenteesta ja tekstiin on ilmeisesti jälkeenpäin lisätty jälkisanat, joissa Karjalainen myöntää lajin vaativan tiukkaa harjoittelua ja itsekuria.

Vain muutama päivä kommentin jälkeen kirjailija ja Uutivuoto-ohjelmasta tunnettu Jari Tervo kirjoitti elektronisesta urheilusta omassa kolumnissaan: ”Ymmärsin erittäin vähän Dota 2 -videopelin finaalista, mutta se ei ole syy väheksyä lajia”. Tiivistettynä tuo teksti oli myönnytys Tervolta, hän ei ymmärrä juurikaan mitään pelien tai pelaamisen päälle. Hän ei kuitenkaan tuomitse jotain sellaista mitä hän ei ymmärrä ja viittasi tässä Karjalaisen kommentointiin aiheesta.

Vaikka tästä kaikesta on kulunut jo yli kuukausi, ajattelin silti jakaa aivoituksiani aiheesta. Olen jo aikaisemmissa kolumneissani kirjoittanut e-urheiluun liittyvistä ongelmista ja siitä miten suuren yleisön on vaikea saada kuvaa lajin luonteesta. Samanlainen negatiivinen asenne ei ole enää vallitseva kuin muutama vuosi sitten. Pikemminkin suhtautumista e-urheiluun voisi kuvata sanalla hämmentynyt. Pelin tapahtumista on vaikea saada selvyyttä ja perheen juniorin pelaamista koitetaan ymmärtää. Joskus jopa tosissaan.

On selvää ettei edes pitkäkestoisella harjoittelulla ja omistautumisella nousta e-urheilijaksi. Onkin hankala tehdä maallikon silmään jakoa harjoittelulle ja pelailulle huvikseen. Tuntikausien upottaminen peliin ei tarkoita välttämättä sitä, että edes pyrkii suhtautumaan lajiin kilpailullisesti. Olisi yhtä hassua ajatella, että jokainen sulkapallon pelaaja pyrkisi Olympialaisiin.

Tervon kirjoitus aiheesta oli myönnytys jollekin sellaiselle, mitä hän ei itse varsinaisesti ymmärrä. Tällainen optimistinen asenne johonkin itselleen tuntemattomaan puhuttelee sensaatiohakuisen maailman keskellä. Kyse ei niinkään ole siitä, että Karjalainen olisi kommentillaan tehnyt jotain väärin tai edes ollut väärässä. Pikemmin sen tarkoite oli tuoda voitosta tapahtuva hurma arjen tasolle, jossa sillä on väkisin oltava negatiiviset vaikutukset.

Lehtimies kirjoittaa sitä mitä ihmiset haluavat lukea. Median syyttäminen ei johda mihinkään, vaan se toimii peilin tai eräänlaisen prisman tavoin. Se heijastelee vallitsevia arvoja.

Olen Samuli Leppälä, tuleva kuvataidekasvattaja ja freelance sisällöntuottaja. Elän omassa pelien, kulttuurin ja kirjojen maailmassa. Arvostan huonoa huumoria ja hassuja hattuja. Lisää juttua pelaamisesta blogissa: www.varapeli.com

Kommentit

kommenttia