Koti Yleinen Hearthstonen haastajat ja digitaalisten korttipelien taistelu – Kolumni

Hearthstonen haastajat ja digitaalisten korttipelien taistelu – Kolumni

JAA
Lähde: Wizards of the Coast - Hasbro

a
Blizzardin Hearthstone on hallinnut virtuaalisten korttipelien maailmaa jo kohta puolen vuosikymmenen ajan, eikä tuota valta-asemaa ole pystyneet kilpailijat horjuttamaan. Muitakin korttipelejä on toki ilmestynyt konsoleille, PC:lle ja mobiili-laitteille, osa on jopa saanut lohkaistua itselleen kiitettävän siivun markkinoista.

Tänään kaikille avoimeen betaan saapuva Magic: Arena ja Valven suunnittelema Artifact ovat tuoreimpia kilpailijoita Hearthstonelle. Pystyykö kumpikaan tulokkaista horjuttamaan vallan tasapainoa?

Keräilykorttipelien historiaa ja Hearthstonen nousu valtaan
Lähtökohtaisesti lähes kaikki korttien keräilyyn ja pakanrakennukseen perustuvat korttipelit ovat jonkinasteisia hengenheimolaisia vuonna 1993 ilmestyneelle, ja Wizards of the Coastin julkaisemalle, Magic: The Gatheringille. Richard Garfieldin kehittämä peli oli tuolloin ensimmäinen korttien keräilyyn ja pakanrakennukseen perustuva projekti. Vaikka kyseisen korttipelin säännöt ovat vuosien varrella muuttuneet, on pahvilappujen lätkiminen jatkunut läpii vuosikymmenten.

Hearthstonen historia ulottuu aina World of Warcraft Trading Card Game -peliin asti. Kyseinen peli julkaistiin vuonna 2006 fyysisenä korttipelinä, mutta sen suosio ei koskaan ottanut tarpeeksi tuulta siipiensä alle. Lopulta vuonna 2013 kyseinen TCG kuopattiin ja vuotta myöhemmin Blizzard julkaisi Hearthstone: Heroes of Warcraft -korttipelin, joka oli tällä kertaa vain digitaalisessa muodossa.

Pelin taide ja mekaniikat ovat yhä perua WoW TCG:n ajoista, vaikkakin Hearthstone koki selkeää pelaamisen virtaviivaistamista. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että osa TCG:n korteista piti sisällään raaputettavia koodeja, joiden avulla pelaaja pystyi tuomaan kortin esineen tai ratsun digitaalisessa muodossa World of Warcraft MMORPG -peliin.

Hearthstone on lähtökohdiltaan hyvin samankaltainen kuin Magic. Kuitenkin Blizzardin näkemys korttien lätkimisestä on toteutettu huomattavasti virtaviivaisemmin ja yksi pelien suurimmista eroavaisuuksista koskee korttien pelaamiseen tarvittavan “manan” luonnetta. Hearthstonessa pelaaja saa vuorojen edetessä tasaisesti yhden uuden manan enemmän kuin edellisellä vuorolla. Magic: The Gathering -pelissä puolestaan manat sekoitetaan pelaajan pakkaan ja molemmat pelaajat voivat pelata yhden niistä vuoron aikana pöytään.

Osa pelaajista pitää tasaista taikuuspisteiden keräilyä miellyttävämpänä vaihtoehtona, kun taas osa näkee mielenkiintoisena vaihtoehtona itse vaikuttaa siihen todennäköisyyteen, millä pelaaja voi manoja pakastaan nostaa.

Kopioimista molempiin suuntiin
Jos Hearthstone on ottanut mallia Magicin parhaista puolista, niin Magic: Arena on puolestaan ottanut mallia Hearthstonesta. Arenan ulkoasu on yksinkertaistettu ja pelin ulkoasu on kutsuva ja värikäs. Pelien tempo on myös pyritty pitämään nopeana.

Arenan suurin vahvuus on sen korteissa. Vuodesta 1993 jatkunut peli pitää sisällään niin valtavan määrän valmiita kortteja, että taattua sisältöä on jo olemassa. Mielestäni on kuitenkin perusteltua, että alkuvaiheessa Arenan korttipooli on rajoitettu vain standardin kortteihin, eli pelissä on vain tuoreimmat setit. Näin pelaajien ei tarvitse opetella tuhansia kortteja kerralla.

Wizards of the Coast on myös tehnyt mielenkiintoisen ratkaisun laittamalla fyysisiin valmispakkoihin ja boostereihin QR-koodeja, joilla saman sisällön voi myöhemmin ladata digitaalisena Arenaan. Tämä uudistus koskee vasta uusimman setin, eli Quilds of Ravnican kortteja.

Garfieldin epä-Magic projekti
Artifact on Valven sukellus digitaalisten korttipelien maailmaan ja se eroaa lähtökohtaisesti perinteisestä Magic-arkkityypistä. Artifact perustuu Dota 2 -peliin, joten taistelua ei käydä vain yhdellä “pöydällä” vaan kolmella “lanella”. Tarkoituksena on tuhota kaksi vastustajien torneista, joita jokaiselta lanelta löytyy yksi. Erillaisuudestaan huolimatta pelin taustalta löytyy Magic: The Gatheringin luoja Richard Garfield.

Artifactin mielenkiintoisin piirre piilee sen ansaintamekaniikassa. Peli on kilpailijoihinsa verraten maksullinen ja sen voi hankkia noin 20 euron hintaan julkaisun jälkeen. Garfield on todennut, että heidän tavoitteenaan on tehdä pelistä mahdollisimman vähän pay-2-win -henkinen. Korttien hinnat pyritään pitämään matalalla ja digitaalisia kortteja pystyy myymään Steamin kautta. Myös mahdollisesta pakkojen lainaamisesta kaverille on ollut puhetta.

Teema nousee tärkeäksi
Omasta mielestäni maailmaan mahtuu kyllä korttipelejä, vaikka itse liputan Magicin puolesta. Silti Artifactin uudellainen tulokulma ja maksullinen peruspeli kuulostavat omaan korvaani hyviltä ratkaisuilta. Lisäksi mahdollisuus myydä kortteja voi antaa osan sijoittamastaan valuutasta takaisin ja omaan pakkaan tarpeettomat kortit voi pistää kiertämään eteenpäin.

Kaikki palautuu lopulta teemaan. Mihin maailmaan pelaajat haluavat korttipelin sijoittuvan? Tässä suhteessa Blizzard on vahvoilla, heidän hahmonsa ovat tunnettuja ja rakastettavia. Puolestaan Magicin lore on pitkä ja syvä, sekä pelin hahmot ovat myös tulleet usealle pelaajalle tutuksi vuosikymmenten saatossa. Tästä perspektiivistä mietinkin, onko Dota 2 -pelin maailma tarpeeksi mielenkiintoinen ja syvä teemaltaan kokonaan uudelle spin-off pelille?

Sanotaan se nyt ääneen: onhan kyse kuitenkin enemmän tai vähemmän Warcraft-maailman kopiosta.

Kommentit

kommenttia