Peliarvostelu: Star Wars Jedi: Fallen Order

Saatavilla: PS4, Xbox One, Windows
Testattu: Windows
Kehittäjä: Respawn Entertainment
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaistu: 15.11.

Star Wars Jedi: Fallen Order pamahti ryminällä markkinoille marraskuun puolessa välissä. Kyseessä on Titanfall ja Apex Legends peleistä tunnetun Respawn Entertainmentin kehittämä kolmannen persoonan toimintaseikkailu. FPS-peleistään tunnettu Respawn ei ole lähtenyt keksimään seikkailupelin pyörää uudestaan, vaan peli on kasattu häpeilemättä lainaamalla genren parhailta kaikki toimivaksi todetut osat. Onneksi, sillä laadukkaista lainaosista on koostettu toimiva yksinpelipaketti.

Kohtuullisesti optimoitua ison rahan näyttävyyttä

Fallen Order alkaa varsin näyttävästi kaatopaikkaplaneetalta, jossa pelaajat saavat alun suoraviivaisten kiipeilyosuuksien ja vaikuttavien välianimaatioiden ajan tutustua päähahmoon, Caliin, ja pelin taustatarinaan. Peli sijoittuu ajallisesti kolmannen Star Wars -elokuvan, Revenge of the Sithin, jälkeiseen aikaan. Faneille onkin tarjolla riittävästi viittauksia, niin elokuviin kuin Clone Wars ja Rebels -animaatiosarjoihinkin.

Visuaalisesti Fallen Order on sitä tasoa mitä sopii odottaakin ison rahan AAA-peliltä. Paukkuja on selvästi sijoitettu pelin ensimmäisiin tunteihin ja pelaajien imaisemiseen mukaan pelin maailmaan. Alun tarina- ja tutoriaaliputken avauduttua vapaammaksi seikkailuksi, on laajempiin ympäristöihin ollut selvästi hankalampi panostaa samalla voimalla. Taso pysyy silti varsin korkealla ja näyttäviä ympäristöjä ja näkymiä on käytetty riittävästi ja harkiten.

Mukavaa on myös huomata, että pelissä on pelkän näyttävyyden lisäksi panostettu ainakin hieman myös optimointiin. Pelin PC-versio arvosteltiin koneella, joka ei näytönohjaimen puolesta täyttänyt kehittäjien suositeltuja laitevaatimuksista. Asetuksia ei silti tarvinnut tiputtaa mediumia alemmas, ja peli pysyi sekä hyvin pyörivänä että visuaalisesti terävänä. Ainoat nytkähtelyt tapahtuivat isompia alueita ladatessa, sekä joidenkin välivideoiden aikana.

Hahmosuunnittelussa on löydetty hyvä kompromissi realismin lähiseuduilta, eivätkä ne juurikaan putoa niin sanottuun “uncanny valleyhyn” eli outouden laaksoon. Animointi on paikoitellen nytkähtelevää ja jäykkää, mutta keskimäärin varsin toimivaa. Valomiekalla huitoessaan päähahmo liikkuu kohtuullisen jouhevasti, ainoastaan joissain tiukemmissa loikkimis- ja kiipeilykohdissa aiheuttivat hieman kömpelöntuntuiset liikkeet harmaita hiuksia.

Esikuvilta napattuja lainoja ei ole turhaan yritetty piilotella

Selkeimmät vaikutteet Fallen Orderiin on napattu From Softwaren Souls ja Sekiro -peleistä. Valomiekalla Imperiumin kätyreiden taltuttaminen perustuu pitkälti suojausten rikkomiseen oikea-aikaisilla torjunnoilla ja vastahyökkäyksillä. Taistelu tuntuu melko sujuvalta, varsinkin edellä mainittuihin peleihin tottuneille. Muille hyökkäysten ja torjuntojen oikeaoppinen ajoittaminen voi tuntua aluksi hieman kömpelöltä.

Allekirjoittanutta taistelumekaniikat eivät saaneet pelin edetessäkään lämpenemään. Tämä ei kuitenkaan ole mikään yllätys, sillä itse en koskaan jaksanut innostua Dark Soulsienkaan hitaammasta ja tarkkuutta vaativasta mätkimisestä.

Onneksi Fallen Order tarjoaa useampia vaikeusvaihtoehtoja. Pelin suosittelema vakioasetus, Jedi Knight, sopii varmasti useimmille pelaajille. Itse kuitenkin tumpelona miekkailijana tiputin vaikeussäätimen Story-asetukseen. Oli erittäin mukavaa huomata, että monista muista peleistä poiketen Story-vaikeudella pelaaminen ei tehnyt pelin taisteluista täysin triviaaleja. Niistä riitti silti tällaiselle sunnuntaijedille juuri sopivasti vastusta. Enemmän haastetta hakeville löytyy vielä kaksi normaalia vaikeampaa asetusta, Jedi Master ja Grand Master.

Calin parantaminen ja kykyjen kehittäminen tapahtuu myös erittäin paljon Souls -pelien nuotioita muistuttavilla meditaatio-pisteillä. Meditointi luonnollisesti palauttaa myös kenttien viholliset takaisin paikoilleen. Souls -peleistä on lainattu myös kentille vähitellen avattavat oikopolut, jotka helpottavat kenttien uudelleenkoluamista kaikkien “aarrearkkujen” ja salaisuuksien löytämisen toivossa. Muuten Fallen Orderin erinomainen seikkailupuoli on sekin rakennettu erittäin hyvälle lainapohjalle. Esimerkiksi pelin kiitettävästi toimivissa hyppely- ja kiipeilymekaniikoissa voi nähdä Uncharted ja Prince of Persia -pelien vaikutteita.

Itselleni pelin planeettojen tutkiminen toi kuitenkin eniten mieleen klassiset GameCuben Metroid Prime -pelit. Tutkittavat alueet ovat aluksi hyvin suoraviivaisia, mutta uusien kykyjen myötä ne laajenevat ja tutkittavaa avautuu lisää. Avuliaan droidikaverin tarjoama erinomainen kartta on hyvin toteutettu ja usein oikeasti tarpeen. Pelin alkupuolella eteneminen tuntui kuitenkin kovin putkijuoksulta, kiipeiltäviä ja pompittavia esteitä tuntui olevan edessä vain suoraviivaisena kujana. Fallen Order tuntui siis ainakin oman kokemukseni mukaan ikävästi pihtaavan uusien kykyjen avaamista. Peli tuntui pääsevän oikeuksiinsa vasta usean tunnin pelaamisen jälkeen, kun muutamat ensimmäiset uusia reittejä avaavat kyvyt tulivat käyttöön.

Vaatteita ja valomiekan osia laatikoista

Jo Mass Effectista aikaan tutuksi tulleet latausaikoja piilottavat hissimatkat ovat palanneet, mutta onneksi ne on toteutettu taidolla. Latausruutujen käyttöä on vältelty myös ajoittain eri alueita katkaisevilla kapeilla koloilla, joiden läpi hivuttautuminen kestää juuri sopivasti, että peli kerkeää lataamaan seuraavan alueen. Hyvä kikka, joka ei haittaa, vaikka sen tarkoituksen tietäisikin.

Mass Effectin tuo mieleen myös pelaajan käyttämällä avaruusaluksella käyskentely. Planeettoilla juoksentelun välillä voi rauhoittua ja seurata vaikka reissuilla kerättyjen kasvien kasvamista terraariossa. Valikkoja tarvitsee ylipäätään selailla kiitettävän vähän, mikä parantaa pelin fiilistä. Esimerkiksi liikkuminen planeetojen välillä tapahtuu myös aluksella olevan holopöydän avulla. Myös pelaajan valomiekan muokkaaminen tapahtuu mukavan näyttävästi. Valomiekan muokkaaminen, kuten suurin osa muistakin pelin muutoksista, on ainoastaan kosmeettista. Ilahduttavaa toki on se, että kosmeettisista päivityksistä on tehty osa peliä, eikä piilotettu mikromaksujen taakse. Reissuilta mukaan tarttuu uusia osia valomiekkaan, vaatteita, sekä maalipintoja sekä droidikamulle että alukselle. Ainoat varsinaiset kehitykset kohdistuvat kokemuspisteillä kohennettaviin taistelutaitoihin, sekä pelaajan tarinan myötä oppimiin voimakykyihin.

Pelin tarina ei ole erityisen mieleenpainuva, eivätkä hahmot valloita läsnäolollaan. Juoni on kuitenkin riittävän mielenkiintoinen, että se sysää pelaajaa eteenpäin ja pitää pelin liikkeessä. Muutamia kohokohtiakin löytyy ja peli tarjoaa kiitettävästi lisämateriaalia kiinnostuneille droidikamun skannaamien tietokantapäivitysten myötä. Star Wars -universumista kiinnostuneille tarina varmasti kelpaa, mutta muut se saattaa jättää kylmäksi. Parhaimmillaankin tarina tarjoaa nimittäin vain vähän keskinkertaista parempaa viihdettä. Erityisesti Fallen Orderin pahikset aiheuttavat lähinnä silmienpyörittelyä ja haukottelua.

Yhteenvetona Star Wars Jedi: Fallen Order tarjoaa siis rahalle vastinetta ja hyvää viihdettä. Mestariteos se ei ole, mutta siinä on lainattu juuri sopivalla tavalla jo toimivaksi todettuja ja testattuja palasia. Kokonaisuutta olisikin ollut näillä aineksilla vaikea pilata. Pelin taistelumekaniikka vetoaa varmasti moniin, ja valomiekalla Stormtroopereiden halkominen on viihdyttävää, vaikka allekirjoittanut ei pelin tappelupuolesta innostunutkaan. Seikkaileminen on toteutettu hyvin, vaikkakin esikuviinsa nähden helpotetusti ja kädestä pitäen. Komeat ja kohtuullisen hyvin pyörivät grafiikat lisäävät kummasti arvoa planeettojen koluamiselle. Ainoa varsinainen miinus pelille tulee siis keskinkertaisesta tarinasta ja mitäänsanomattomista hahmoista. Star Wars -faneille ostopäätös on varmasti helppo, mutta uskaltaa peliä suositella varauksetta myös muille joululomaviihteeksi.

Arvostelulaitteisto:
CPU: i5-3470
GPU: GTX 1050 Ti
RAM: 16gb
OS: Win 10