Peliarvostelu: Astral Chain

Testattu: Nintendo Switch Kehittäjä: PlatinumGames Julkaisija: Nintendo Julkaisu: 30.8. PlatinumGames on pelistudio, joka on kerännyt taakseen viime vuosien aikana vankan pelaajakunnan. Kyseinen studio vastaa mm. sellaisten teosten, kuten Nier: Automatan, Metal Gear Rising: Revengeancen ja Beyonetta-pelisarjan kehityksestä. Tästä syystä moni pelaaja odotti sormet ja varpaat ristissä Astral Chainin ilmestymistä, sillä pelin taustajoukoista löytyi kaiken kukkuraksi legendaarinen videopelisuunnittelija Hideki Kamiya sekä mangataiteilija Masakazu Katsura.

Kettinkileikkejä maailmanlopun kynnyksellä

Minun on myönnettävä, etten ollut kovin innostunut nähdessäni ensimmäistä kertaa pelikuvaa Astral Chainista. Omasta mielestäni kokonaisuus näytti tympäännyttävän geneeriseltä animehäröilyltä apokalyptisestä kurimuksesta huolimatta. Arvostelma oli kuitenkin hätiköity, sillä kyseinen teos paljastuikin yhdeksi tämän hetken parhaimmista Nintendo Switchille ilmestyneistä toimintaseikkailuista. Astral Chainin maailmassa ihmiset elävät lopun aikoja, sillä toisesta todellisuudesta saapuneet kimairat ovat ajaneet ihmiset asumaan The Ark -megakaupunkiin, joka on myös ihmiskunnan viimeinen linnoitus. Kuitenkaan astraalitodellisuudesta saapuneet kummajaiset eivät ole ihmiskunnan ainoa ongelma, sillä olentojen mukana maailmaan on saapunut kummalista ”red matter” -ainetta, joka korruptoi kaiken ympäriltään. Tässä asetelmassa pelaaja astuu paikallisen passipoliisin rooliin, joka kuitenkin pian ylennetään osaksi salaperäistä Neuron-osastoa. Kyseisen yksikön erikoisuutena ovat valjastetut kimairat eli legionit, joita poliisit käyttävät osana kurinpitoa. Koko pelin idea ja mekaniikka pyörii näiden kahlehdittujen hirmujen ympärillä.

Mikromanagerointia ilman hikoilua

Käytännössä pelaajan harteille jää siis kahden hahmon samanaikainen liikuttelu, joka voi kuulostaa paperilla kammottavalla ajatukselle. Kuitenkin käytännössä tämä on toteutettu suorastaan riemastuttavan intuitiivisesti. Oma legioona palvelee poliisin arjessa monella tavalla: sen avulla voi puhdistaa korruptoituneita alueita, salakuunnella keskusteluja, jäljittää varkaita ja tietenkin taistella. Koska kyse on lopulta toimintapelistä, niin runsaiden konfliktien määrä korostaa sulavan taistelun merkitystä. Ajoittain ympäristöön takertuvaa kameraa lukuun ottamatta taisteleminen on nautinnollinen kokonaisuus, jonka ylitseampuvuus aiheuttaa mahtipontisessa pelaajassa hykerryttäviä hetkiä. Korviahivelevän teknopopin sykkeessä riehumiseen ei kyllästy, ja koska legioonia on käytettävissä useampaa erilaista sorttia, niin toiminta ei ryhdy edes tarinan loppumetreillä toistamaan itseään. Taistelemisen yhtenä erikoisuutena on pelihahmon ja hänen legioonansa välinen ketju, joka muodostaa elintärkeän osan toimintaa. Astraalikettingillä voi lukita vastustajia paikalleen, pysäyttää hyökkääjän ryntäyksen ja nykäistä itsensä mukaan toimintaan. Toisaalta taistelujen ulkopuolella kettingistä muodostuu ongelma, sillä peli pakottaa pelaajan suorittamaan kyseisen apuvälineen kanssa erilaisia tasohyppelymäisiä osuuksia. Vaikka mekaniikka toimii jouhevasti taisteluiden aikana, niin niiden ulkopuolella pelaaja huomaa nykivänsä itsensä useampaan otteeseen alas talon katolta tai kuilun reunalta.

Astraalipoliisin pakkohankinta

Astral Chainissa ei ole kyse ainoastaan hiuksia hivelevästä toiminnasta, vaan pelaaja passitetaan myös suorittamaan poliisin jokapäiväistä arkea. Arvokkaasta legioonastaan huolimatta poliisi on poliisi ja megakaupungin väestö on pidettävä tyytyväisenä. Nämä osuudet hidastavat jonkin verran tarinan etenemistä ja hiukan liian usein pelaaja löytää itsensä harhailemasta tutkittavalla alueella johtolankoja etsien ja pakkopulla suussa maistuen. Tästä huolimatta nämä vähemmän toiminnalliset osuudet luovat syvyyttä Astral Chainin maailmaan, ja niiden kautta tuodaan esiin mielenkiintoisia yksityiskohtia ihmiskunnan viimeisestä linnakkeesta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että pelaajan tarjoama apu paikallisille asukkaille tuntuu pelimaailman kannalta merkitykselliseltä. Kaikkineen Astral Chain on erinomainen kokonaisuus Switchille, ja kyseinen teos muodostuu lähes pakkohankinnaksi kaikille kyseisen konsolin omistajille. Peli on riemastuttavan ylitseampuva, enkä muista milloin viimeksi kettingin kanssa rikollisten ja astraalimörköjen pamputtaminen olisi ollut näin lystiä puuhaa.