Häviäminen on ensiarvoisen tärkeä taito elämässä. Nykyään voittamisen käsite ylettyy kaikkialle, harrastuksiin, työelämään ja jopa arkeen. Pelkästään väärässä oleminen voi aiheuttaa katkeran sapen nieleskelyä. Kuitenkaan ärsytykseen, sapetukseen tai häpeään ei kuole. Elämä jatkuu ja tilanteesta voi poistua viisaampana.

Mutta missä häviämistä voi harjoitella? Missä me olemme joskus oppineet häviämään? Tappion kitkerän kalkin kun oppii hallitsemaan ainoastaan kokemuksen kautta.

Ajatus häviämisen tärkeydestä lähti erään käymäni keskustelun pohjalta. Olin pressimatkalla, kun aloin juttelemaan toisen toimittajan kanssa pelaamisesta. Hän kertoi harrastavansa pelaamista yhdessä lapsensa kanssa ja vähemmän yllättäen hänen jälkikasvunsa oli innostunut Fortniten pelaamisesta.

Hienoa ja huomionarvoista oli mielestäni se, että he tapasivat käydä yhteisiä keskustelutuokioita päivän peleistä: olivatko pelit olleet täynnä tappioita, vai oliko kavereiden kanssa saavutettu kenties Victory Royale? Pelaamisen merkitys oli kuulemma muuttunut ja esimerkiksi peliaikoja oli helpompi hallita, kun aikuinen osoitti mielenkiintoa pelaamista kohtaan. Ja mikä tärkeintä, antoi sille arvoa.

Hankalinta oli silti häviöiden käsittely. Tappioiden jälkeen nuorukaisesta näki milloin häntä harmitti. Kuitenkin jälkeenpäin pelien läpikäyminen yhdessä ilmeisesti auttoi, kun lapsi sai itse sanallistaa oman kokemuksensa.

Sinänsä tilanne voi äityä myös päinvastaiseksi. Jos tappioita ei käy läpi, eikä itsetutkiskelulle jätä sijaa, oppii nopeasti erittäin huonoksi häviäjäksi. Tällaisia suolan kyllästämiä ja itsetutkiskeluun kykenemättömiä pelaajia on valitettavasti maailma väärällään.

Pelaan itse Dotaa ja vietän joskus jopa unettomia öitä hävittyjen pelin jälkeen (olen jopa käynyt juoksemassa öisiä hermolenkkejä adrenaliinia polttaakseni). Sitä kun haluaisi syyttää kaikkea, hiirtä, näppäimistöä, huonoa yhteyttä ja lopulta jopa tiimikavereita. Olen kuitenkin huomannut, että pelien jälkeen keskustelemisella on valtava merkitys. Nykyään käymme yleensä porukan kanssa läpi mikä meni pieleen.

Joudumme kohtaamaan oman itsemme.

Samuli Leppälä

Olen kuvataidekasvattaja ja toimittaja. Elän omassa pelien, kulttuurin ja kirjojen maailmassa. Arvostan huonoa huumoria ja hassuja hattuja. Blogi: Varapeli

 

Aiheet Fortnite Näkökulmat