Yksi asia on tuttu niin pelaamista aloittavalle, harrastajalle, kuin ammattilaisellekkin ja se on lähes kaikkien kilpailullisten pelien suolainen pelaajakanta/yhteisö. Itse olen pelannut Dota kakkosta aina vuodesta 2013 asti ja huomaan usein pitäväni kuukausien, joskus jopa puolen vuoden taukoja pelistä. Iso syy pitkille tauoille piilee juuri sietämättömässä yhteisössä. Olen onneksi pelannut Dotaa lähes aina kahden tai kolmen muun tutun kanssa, joten pahimman suolan on pystynyt kestämään kaverien voimalla. Kuitenkin peliin vasta tutustuva voi hyvinkin kokea myrkyllisen ilmapiirin sen verran masentavana, että pelaaminen jää pariin kokeiluun.

Kammottavat pelikaverit eivät tietenkään rajoitu vain Dotan kolmelle lanelle. Sietämättömät kanssapelaajat löytää jokaisesta muustakin pelistä, kunhan tekeleessä vain on verkkopelaamisen mahdollisuus. On mielenkiintoista huomata, miten harvoin se rasittavin pelaaja löytyy vastustajan joukkueesta. Aina se kaikkein hankalin tapaus löytyy omasta joukkueesta. Niin se vain menee.

Tietenki myös omat hermot pettävät ja omaa kiukkua on vaikea hallita ja tästä saavumme tämän tekstin tärkeimpään pointtiin:

Älä koskaan raportoi pelaajaa vain siksi, ettei hän vielä osaa pelata.

Tahallinen häviäminen, haukkuminen ja muu uunoilu ovat vallan mainioita syitä raportoida pelaajasta eteenpäin. Varsinkin alhaisen ränkin peleissä (ja nehän ovat itselleni varsin tuttuja) on yleistä, että oman tai vastustaja tiimin jäsen on auttamaton nyyppä. Hän pelaa yleensä supporttina, heittelee wardeja omituisiin paikkoihin ja on aina väärässä paikassa väärään aikaan. Tämä johtuu usein yksinkertaisesti siitä, ettei hän vielä osaa pelata kyseistä peliä. Hetken päästä koko joukkue haluaa yksissä tuumin tehdä ilmoituksen tyypistä vain siksi, ettei hän osaa pelata.

Uutisoimme pari päivää aikaisemmin, että Dotan pelaajamäärät ovat alhaisimmat vuosiin. Ainoa keino pitää mikä tahansa peli elinvoimaisena, on pitää sen yhteisö kunnossa, kilpailullinen-skene mielekkäänä ja ennen kaikkea saada mukaan tasaisesti uusia pelaajia. Aloittelevien pelaajien herjaaminen on pahinta myrkkyä, mitä pelin yhteisö voi itselleen tehdä. Onneksi nykyään Dotassa on mahdollista vaimentaa kokonaan muita pelaajia niin, ettei heidän teksti tai ääni pääse häiritsemään pelaamista. Toisaalta tämä usein johtaa kaottiseen tiimipelaamiseen, kun kommunikaatio muuttuu mahdottomaksi.

Millaisia kokemuksia sinulla on myrkyllisistä kanssapelaajista? Mikä on mielestäsi se kaikkein suolaisin peli? Tässä vielä laulu, johon on aina hyvä palata hävittyjen ja harmillisten pelien jälkeen.

 

Aiheet Dota 2 Näkökulmat